...elämäni kurjin ja surullisin lauantai...


Silloin olin kai kansakoulun neljännellä luokalla ja oli kevättalvea.  Tavan mukaan meillä oli lauantaisin koulusta päästyämme ne tavalliset lauantaipäivän  työtehtävämme jotka meidän piti ehdottomasti tehdä.
Yksi niistä oli hevostallin lannan luominen ja siivoaminen muutenkin.  Toinen miltei yhtä tylsä tehtävä oli saunan lämmittäminen ja huolehtiminen siitä että siellä on puita tarpeeksi. Se oli kuitenkin se mieluisampi tehtävä niistä kahdesta jos sellainen pitää valita.
Meillä olikin veljeni Karin kanssa aina tapana että katsomme ”pitkällä tikulla” kumpi työ lankeaa kullekin.
Sinä lauantaina jouduin minä tallitöihin valitettavasti.
Karilla oli silloin apulainenkin siinä työssä joka kanteli halkoja hänen apunaan. Hän oli kyläkauppiaamme poika, joka oli melkein Karin ikäinen.

No, omalta osaltani sain tallin sonnat luotua ja menin sisälle kuuntelemaan radiota kun sieltä niihin aikoihin tuli ”Lauantain toivotut levyt”.  Muistan sen kappaleenkin mikä sillä hetkellä siellä soi, ”On kotiseutu Novgorod”- kun satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos.  Säikähdin sitä näkyä kun Äiti talutti selvästi voipuneena Karia navetasta ulos joka oli yltä päältä märkä ja naama ihan tulipunainen.  Äiti näytti olevan fyysisesti  ihan loppu eikä pysynyt edes omilla jaloillaan.
Kun juoksin siihen ,  Äiti sanoi että Kari oli polttanut itsensä ja hän oli juuri saanut hänet sammutettua. Kertoi myös että sauna on tulessa. Hän käski minun kiireesti mennä hakemaan apua.  Siltä seisomalta lähdin kiireesti  juoksemaan kaupalle.  Rantalan kohdalla sattui olemaan  ’Annitäti’ juuri ulkona jolle hihkaisin mennessäni että meidän sauna oli tulessa.
Tultuani kaupalle, pyysin kauppiasta hankkimaan meille  apua. Itse kiiruhdin samoin tein takaisin sammuttamaan saunapaloa.

Äidin kertomaa:
”Kuulin navettaan ulkoa tömähdyksen ja sen jälkeen  kummallista huminaa ja menin katsomaan mikä sen aiheutti. Mennessäni sinne kurkkaamaan, juoksi Kari minua vastaan vaatteet tulessa yrittäen suojata tulelta kasvojansa.  Sieppasin hänet ja vein navettaan missä oli saavillinen kylmää vettä. Heitin sitä sangollisen Karin päälle mutta se tuli vain hulmahti suuremmaksi, jonka jälkeen kahmaisinsiitä muuripadasta lämmintä  vettä ja heitin sen Karin päälle, sillä tuli sammui, mutta huomasin että Karin leuan alusta oli jo palanut.  Mentiin siihen pihalle ja pojan kasvoja lumella viilentäessäni huomasin että sauna oli sisältä käsin ilmiliekeissä. Se vei minun loputkin voimat.
Sitten kun lähetin sinut apua hakemaan, lähdin sinne saunalle kaksi täyttä vesiämpäriä mukanani yrittääkseni sammuttaa sitä paloa. Aukaisin saunan eteisen oven ja kauhukseni huomasin että myös *****-raukka  käveli minua vastaan pahoin palaneena. Vaatteet kuitenkaan eivät enää olleet tulessa.  Sen jälkeen en muista enää mitään.”

Kun tulin kaupalta, näin että Äiti kaikkensa antaneena tulee konttaamalla minua vastaan pidellen kävelevää *****  kädestä kiinni.  Näin itsekin että hän oli todella pahasti palanut kasvoiltaan.  Hänellä ei kuitenkaan näyttänyt olevan ollenkaan kipuja.
Äiti pyysi että lähtisin viemään häntä kaupalle josta soitetaan ambulanssi hakemaan molemmat pojat sairaalaan.
Nappasin ****n syliini ja lähdin kantamaan häntä kaupalle päin, mutta jo Rantalan kohdalla hän hyppäsi sylistäni pois sanoen: ”Mie kyllä pääsen itekki” –ja pääsi!
Siinä taivaltaessamme hän  yritti repiä sitä sulannutta ihoa, joka roikkui osittain leuankin alta.  Pyysi minuakin:  ”Revi sieki Leo tuota lastiikkaa pois minun  naamasta ennen kuin tullaan kaupalle”.
Minä vain kielsin häntäkin  koskemasta niihin ja sanoin hänelle että ei niistä kukaan sinulle suutu jos ne siinä roikkuukin.
Tuntui pahalta katsoa niitä kasvoja jotka olivat alkaneet jo turvota kun enää ei tahtonut eroittaa edes silmiäkään kunnolla, vaan niiden tilalla olivat jo syvät  kuopat.
Minun oli pakko myös kieltää häneltä ne nenän niistämisyrityksetkin,  kun joka kerralla sieltä vilkkui nenän valkoista  rustoa.
Kun oltiin tulossa kaupalle, pyysin häntä  istumaan siihen mutkan taakse aurauspalteelle siksi aikaa kun haen isän.  En halunnut  että hänen äitinsä suoraan näkee pojan  kasvot.
Sanoin kauppiaalle että hänen poikansa oli myös siinä tulipalossa mukana ja on palanut kasvoiltaan. Hän loikkasi samalla sen korkean tiskin yli ja riensi poikaansa hakemaan. Kun hän tuli kaupalle takaisin poikaansa kantaen, oli hän jo shokissa ja tajuttomana.

Vähän päästä tuotiin Karikin kaupalle ja kohta sinne tuli myös Unarin-Luusuan taksi joka lähti viemään poikia saattajineen kohti Rovaniemeä.
Onneksi heidät vietiin suoraan Rovaniemelle!  Mutka Sodankylän kautta olisi saattanut olla molemmille pojille kohtalokas viivästys.

Seuraavat viikot olivat tosi kriittiset molemmille pojille.  Oli piinallista odotella ja pelätä milloin sieltä tulee surullisia uutisia. Ensin ei annettu minkäänlaista toivoa kummankaan puolesta.  Noin viikon päästä kuitenkin alkoi tapahtua edistystä  velipoikani toipumisessa, mutta heitä molempia kuitenkin pidettiin nukutuksissa.  Vähitellen Kari alkoi virkoamaan, mutta  kaverilla meni vielä toista kuukautta ennen kuin paranemista alkoi tapahtumaan.

Kaiken tuon aiheutti vajavainen 10- litran astia joka sisälsi pari kahvikupillista bensiiniä.  Kari kertoi että se uunillinen halkoja ei meinannut syttyä millään.  Hän oli ensin yrittänyt sitä sytyttää tuohilla mutta se paloi kitumalla.  Sitten Kari oli saanut päähänsä vähän virkistää sitä liekkiä heittämällä siihen bensiiniä suoraan saunan eteisessä olleesta astiasta.
Sen tehtyään oli koko astia räjähtänyt erittäin voimakkaasti ja sen sisällä ollut bensiini levisi ympäriinsä.
Sillä hetkellä hän ei edes tiennyt että myös  hänen kaverinsa  oli siellä sisällä.
Luultavasti sen räjähdyksen voiman ansiosta ***** oli menettänyt hetkeksi tajunsa  ja siksi oli viipynyt niin kauan siellä saunassa.


Lopulta  molemman selvisivät hengissä tuosta onnettomuudesta vastoin jopa muutamien lääkärienkin ennustuksia.  Tänään molemman ovat hyvin menestyneitä  yrittäjiä vieläkin.
Minä vain vieläkin joskus näen painajaisia tuosta tapahtumasta, olinhan silloin juuri sellaisessa iässä, en vielä lähellekään aikuinen enkä enää oikein lapsikaan.

Saunan lopulta sammuttivat ”naapurin akat”- kun Äiti ei pystynyt tekemään enää mitään järkytyksensä vuoksi.  Se rakennus on vieläkin pystyssä mutta ei ole enää sauna.  Se on nykyisin vierasmajana.  


Eräs savusauna

Kyläkauppa

"Kylänpää" 

"Joukhaisella"






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

....Renne....

....ne pirun hammaslääkärireissut....

...lestinheittoa ja bensanmyyntiä...

....."Krupunaru" löysällä.....